Jo pelkkä sana Bhutan nostaa matkakuumeen. Kannattaisiko matkustaa tutustumaan tähän maailman onnellisimmaksi maaksi itseään tituleeraavaan pieneen vuoristoiseen kuningaskuntaan? Milestylen Riitta kysyi vinkkejä kahdelta ystävykseltä, jotka osallistuivat Studio Yin -joogakoulun järjestämään viikon matkaan. Ele Lepik on Samujin varatoimitusjohtaja ja Heini Lehto suosittu sisustusarkkitehti Kehrä Interiorsista.

Mile-Style: Miksi juuri Bhutan? Onko Bhutan nyt SE paikka?

Ele: Heini halusi lähteä joogalomalle, ja Studio Yinin ilmoitus osui hänen silmäänsä. Päätin lähteä mukaan: olihan Bhutan bucket-listallani eli paikka, jonne oli pakko päästä joku päivä.

Mile-Style: Onko Bhutan siis kaikennähneen matkailijan Shangri-La? Kertokaa ensivaikutelmanne…!

Heini: Karunkauniit marraskuiset vuorenrinteet. Ainutlaatuinen luonto. Paikallisten rento positiivisuus.

Ele: Taivaan käsittämättömän kirkas sini, sitä vasten tuulessa liehuvat värikkäät rukousliput. Köyhyys kuitenkin näkyi, ei ankeana roskaisuutena, mutta näki, ettei ihmisillä ollut ylimääräistä kulutettavaksi. Autot olivat kiinalaista halpisautoja, ei näkynyt mainoksia eikä krääsää.

Mile-Style: Olen kuullut, että monet käyttävät kansallisasua?

Ele: Kyllä! Kansallisasu on pakollinen kouluissa ja virastoissa. Vapaa-ajalla jotkut vaihtavat jo farkkuihin. Uskon, että maa tulee vaurastumaan nopeasti. Nyt se on vielä melko takapajuinen, televisio sinne saatiin vasta 1999, samaan aikaan tietoverkon kanssa. Jos haluaa nähdä autenttisen Bhutanin, ei kannata odotella liian pitkään. Bhutan vastaanottaa tällä hetkellä kymmeneksi vähiten turisteja maailmassa, mutta tilanne saattaa muuttua: kiinnostus maata kohtaan on kovassa kasvussa.

Mile-Style: Olen kuullut, että maa suosii luksusmatkailijoita?

Ele: Bhutan ei halua reppureissaajia pienine matkabudjetteineen, vaan hyvin toimeen tulevia matkailijoita. Matkailua rajoitetaan sillä, että turistilla tulee olla paikallinen matkatoimisto vastaamassa matkajärjestelyistä. Omillaan ei pääse liikkumaan kaupunkien ulkopuolella.

Mile-Style: Oliko teillä kommelluksia?

Heini (nauraen): Ensimmäisenä yönä pääkaupungissa Thimpussa yölämpötila tipahti -10:een asteeseen ja hotellihuone oli kuin jääkaappi. Nukuimme molemmat kaikki vaatteet päällä! Emme olleet varautuneet vuoristoisen maan lämpötilavaihteluihin. Ryntäsimme heti aamusta torille ostamaan villasukkia! 

Ele: Päivälämpötila oli onneksi mukavat 20 astetta.

Mile-Style: Eikö Bhutanissa ole lämmitettyjä luksushotellejakin?

Ele (nauraen): Toki toki, älä ole huolissasi! Bhutanissa on jo Aman-hotelliketjun superluksusresortti, ja intialainen loistelias Taj-ketju. Mekin asuimme mukiinmenevästi loppumatkan, joskaan emme mitenkään ökysti.

Mile-Style: Entäs ruoka? Mile-Styleä kiinnostaa aina ruoka! Maistuiko?

Ele: Maistui! On muuten käsitttämätöntä kuinka 2000:n metrin korkeudessa ruokahalu lisääntyy!Olisin voinut syödä jakkihärän! Myös paikallinen erikoisuus, voitee, maistui.

Heini: Ruoka oli hyvää ja yksinkertaista. Lihaa oli paljon, lähinnä kylläkin vuohta eikä jakkia,. Se valmistettiin karrimaisten kastikkeiden kera yleensä padassa. Tästä pataruuasta oli myös variaatioita, joissa pääraaka-aine oli peruna tai juusto. Muuten: Bhutan haluaa olla lähitulevaisuudessa ensimmäinen yksinomaan luomuruokaa syövä kansakunta maapallolla!

Mile-Style: Miten spirituaalinen puoli? Kävitte varmasti temppeleissä?

Heini: Kävimme kahdessa temppelissä päivässä! Vaikuttavin oli pieni erakkomunkin ylläpitämä temppeli korkealla vuorella. Hän piti meille meditaatiohetkenkin mantroja lausuen. Buddhalaisuus näkyy kaikkialla, ja se tuntuu olevan vahvasti läsnä päivittäisessä elämässä. Bhutanilaiset ylpeilevät korkealla onnellisuusindeksillään. Ainakin pintapuolisesti paikalliset vaikuttivat elämäänsä hyvin tyytyväisiltä. Voisiko syynä olla läheinen suhde uskontoon sekä luonnon kunnioittaminen?

Ele: Ja se, ettei kaikkea lasketa rahassa?

Mile-Style: Löytyykö Bhutanista shoppailtavaa?

Heini ja Ele (nauraen): Villasukkia!

Heini: Lisäksi uskonnollisiin rituaaleihin liittyviä esineitä ja käsitöitä. Jos rahaa haluaa käyttää johonkin hyödylliseen, niin luostarit ja koulut ottavat mieluusti lahjoituksia vastaan. Mutta kukaan ei kerjää lahjoituksia tai tippejä.

Ele: Säästäisin shoppailut paluumatkalle Bangkokiin.

Mile-Style: Niin, te lensitte mennen tullen Bangkokin kautta?

Ele: Kyllä, materialismin keskuksen kautta Shangri-la’han ja takaisin. Bhutaniin voi myös lentää Intian kautta. Matkamme hintaan sisältyivät lennot Bangkokista Paroon (välilasku Katmandussa), majoitus, ruoka, juoma, joogaopetus, opas, vierailut temppeleissä ja kouluissa, autokuljetukset ja viisumi.

Mile-Style: Ehkä todellista luksusmatkailua onkin, ettei tarvitse itse huolehtia käytännön asioista. Mitä teille jäi matkasta käteen?Villasukkien ohella?

Ele: Oli upeaa kokea pieni yhteiskunta, jossa ei joka asiassa ensimmäisenä tavoitella pelkkää taloudellista etua, vaan panostetaan henkisiin arvoihin.

Heini: Se, ettei onnellisuutta tavoita materian kautta, vaan vaikka auttamalla muita ihmisiä.

Ele ja Heini matkustivat Bhutaniin joogakoulu Studio Yinin matkalla. Ryhmässä oli 17 osallistujaa. Vuosittainen reissu järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa, lisätietoa täältä.

Tietoa ja faktaa Bhutanista

•  Bhutan pähkinänkuoressa
• Bhutanin viralliset matkailusivut
• The Economist -lehden artikkeli Bhutanista 

The Guardianissa vinkkejä jakaa Emma Slade, joka vaihtoi työnsä pankkimaailmassa elämään Bhutanissa ja buddhalaisen nunnan kaapuihin

Myös Olympia Kaukomatkat järjestää marraskuussa retken Bhutaniin

Vieraileva kynämme Riitta Sourander on helsinkiläinen, sisustukseen erikoistunut valokuvaaja. Matkalaukkulapsuuden elänyt Riitta viettää lähestulkoon poikkeuksetta puolet vuodesta matkustaen. Matkoilta on kertynyt upeita luontokuvia sekä inspiroivia sisustus- ja ruokajuttuja. Riitan portfolion löydät osoitteessa www.emomedia.fi.