MEET JAANA UKKOLA, 59

Valokuvamallina mittavan uran luonut Jaana Ukkola ei päässyt ylioppilaskirjoitusten jälkeen kesätöihin Finnairille, mutta hakeutui äitinsä kehoituksesta koekuvauksiin Kaj G Lindholmin studiolle. Kaj G Lindholm, silloinen huippukuvaaja, palkkasi Jaanan ja hänen poikaystävänsä siltä istumalta. Näin Jaanan mallinura alkoi.

Jaana aloitti mallintyöt Helsingissä toukokuussa ja löysi itsensä Pariisista saman vuoden lokakuussa. Suomessa työskennellyt ranskalainen valokuvaaja Jean-Yves Gougaud lähetti kuvia Jaanasta ranskalaiseen Girls mallitoimistoon, jonka buukkaaja kutsui Jaanan Pariisiin näyttäytymään ja sille tielle hän jäi  15 vuodeksi.

Pariisi toimi tukikohtana, mutta työt olivat maailmalla. Lentokoneet ja lentokentät tulivat tutuiksi. Jaana muistelee lämmöllä sen ajan kuvaajia kuten Gilles Tapies, Hans Foirer ja Peter Lindberg.

Jaanan uran ollessa huipussaan valokuvia ei vielä retusoitu. Kuvankäsittely oli alkeellista ja kallista. Valmiin kuvan tuli syntyä kuvaushetkellä. Se edellytti kuvaajan ja mallin saumatonta yhteistyötä. Kuvaajat olivat aikansa taiteilijoita, suuria visionäärejä. Heistä useat olivat taustaltaan taidemaalareita tai graafikoita. Jaana muistelee vieläkin vahvaa tunnesidettä, joka syntyi mallin ja kuvaajan välille, kun molemmat tiedostivat, että oltiin tekemässä jotain ainutkertaista.  Jaana kutsuu tunnetilaa ”ihanaksi moodiksi”.

”Hyvä kuvaaja osasi vaatia mallilta aina hiukan enemmän! Ja se pieni viaton, leikkisä flirtti, joka kuului kuvauksiin ja se tunne, että oli ihailtu ja rakastettu. Sitä kaikkea kaipaan!”

Jaana aloitti mallinuransa, kuten silloin oli tapana tehdä, poikkitaiteellisilla muotikuvauksilla ja jatkoi siitä katalogi ja mainoskuviin. Uran loppuvaiheessa Jaana teki kaupallisempia muotikuvauksia. Siihen aikaan valokuvamallit eivät tehneet muotinäytöksiä, eikä niissä ollut sellaista glamouria ja hohtoa kuin nykyään. 

Mallin ura kesti kauan ja palkka oli hyvä. Malli pystyi tienaamaan yhden päivän kuvauksella sen minkä tavallinen palkkatyöläinen tienasi kuukaudessa. Malleista ja heidän oikeuksistaan pidettiin hyvää huolta. Nykyään Jaanasta tuntuu, että isot toimistot ajavat lähinnä omia etujaan, brändäävät itseään, mallin sijaan. Kotimaiset markkinat ovat pienentyneet niin, ettei täällä enään riitä töitä malleille ja Itä-Euroopasta tulevat mallit ovat valloittaneet Mannereuroopan markkinat.  Idästä tulevat mallit ovat valmiita taistelemaan paikastaan mallimarkkinoilla toisin kuin suomalaiset curling sukupolven kasvatit. Poikkeuksiakin löytyy. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi tulevan mallin henkinen puoli sekä tahtotilan tulee olla vahva.

1980-90 luvun taitteessa, kun Jaana vielä työskenteli mallina maailmalla, perusti hän kollegoidensa pyynnöstä mallitoimisto Model Boomin Helsinkiin. Toimiston rooli on muuttunut paljon sen alkuajoista, mutta Jaana on päättänyt asennoitua tilanteeseen rennoin rantein, pitäen silmiään auki uusille kyvyille. Enää eivät puhelimet soi taukoamatta. Meilit ja videocastingit kulkevat maiden välillä. Mallin ura on usein lyhyt eikä se takaa toimeentuloa kuten ennen. Silti maailmalla työskentelee valikoitunut joukko 27-55 vuotiaita naisia ja miehiä, joilla on jatkuvasti töitä kataloogi malleina. Anonyymejä ammattilaisia. ”Vanhojen huippuvuosien perään on turha haikailla”, totaa Jaana. On muututtava maailman mukana.